”Saan tarran jos pystyn olla liikumatta päiväunilla”, 3-vuotias kertoo päiväkotinsa lepohetkestä. Toinen kertoo kuinka päiväunihetkellä joutuu olla pidempään jos ei malta olla hiljaa ja liikkumatta. Kolmas itkee jo aamulla päiväkotiin lähtiessään ettei tänään halua mennä nukkumaan päiväunia, eikä oikeastaan koko päiväkotiin meno kiinnosta.
Päiväunet jo ajat sitten jättänyt lapsi nukahtaa päiväkodissa päiväunille ensin pyörittyään pitkään. Huone on pimeä, hiljainen ja taustalla kuuluu tuhina ja unimusiikki. Kukapa siinä ei nukahtaisi? Päiväkodista ehkä kuvaillaan kuinka päiväkotipäivät kuluttavat ja jos lapsi nukahtaa, se tarkoittaa sitä että hän on väsynyt ja tarvitsee unta. Samaan aikaan illat kotona venyvät keskiyöhön, kun päiväunet nukkunut lapsi ei millään tahdo nukahtaa. Väsyneet vanhemmat katsovat kelloa – ei pääse kukaan nukkumaan ajoissa. Ja aamulla lapsi pitää repiä puoliunessa ylös sängystä, huh.
Tämä on arkea aivan liian monissa perheissä. Useat perheet saattavat toivoa että lapsen unia rajoitetaan esimerkiksi niin että lapsi nukkuisi vain tietyn ajan tai ei ollenkaan, mutta toiveita ei jostain syystä pystytä kaikissa päiväkodeissa toteuttamaan. Tämä rikkoo perheiden päivärytmin ja aiheuttaa paljon haasteita sekä lapsille että vanhemmille. Joidenkin päiväkotien käytäntö, jossa lapsen on oltava sängyssä paikoillaan ja hiljaa pitkiä aikoja vaikka uni ei tulisi, aiheuttaa lapselle turhaa stressiä eikä sille oikein ole pedagogisia perusteluita. Toki jo tässä vaiheessa on hyvä todeta, että jokaiselle lapselle on hyvä että päivään sisältyy rauhoittumishetki keskelle päivää, ja toisille päiväunet ovat erittäin tärkeät!
Monessa päiväkodissa kuitenkin pidetään tiukasti kiinni vanhentuneista käytännöistä, joissa aikuisten työjärjestelyt ajavat lasten yksilöllisten tarpeiden ohi.
Käyn tässä artikkelissa läpi milloin lapsi ei enää tarvitse päiväunia, mitä haittaa nykyisistä käytännöistä on, miksi päiväkodit toimivat näin – ja ennen kaikkea, miten asiat voisi tehdä toisin. Olisiko löydettävissä konkreettisia ratkaisuja, jotka huomioivat sekä lapsen edun että päiväkodin arjen realiteetit?
Milloin lapsi ei enää tarvitse päiväunia?
Lasten unentarpeet ovat hyvin yksilöllisiä. Siinä missä yksi 2-vuotias luopuu päiväunista vaivattomasti, toinen 4-vuotias tarvitsee yhä päiväunet. Leikki-ikäinen tarvitsee keskimäärin 10-13 tuntia unta vuorokaudessa, mutta se miten uni jakautuu päivän ja yön välillä vaihtelee suuresti. (Lähde: THL)
Tässä vaiheessa totean vielä, että jokaiselle lapselle kuitenkin pieni hengähdystauko ja rauhoittuminen keskellä päivää on eduksi, ihan kuten meille aikuisillekin olisi. Toiset tarvitsevat vielä esimerkiksi tunnin päiväunet, ja jossain vaiheessa lapsi ei tarvitse päiväunia enää ollenkaan.
Vanhemmat tunnistavat päiväunien tarpeettomuuden yleensä selkeistä merkeistä. Esimerkiksi nukutut päiväunet vaikuttavat illan nukahtamisaikaan, lapsi selvästi jaksaa päivän ilman unia tai päiväunille nukahtaminen kestää kauemmin kuin aiemmin. Myös lapsen rytmi viikonloppuisin saattaa toimia hyvin ilman päiväunia: lapsi ei kotona nuku päiväunia, nukahtaa illalla sopivaan aikaan, nukkuu läpi yön ja herää aamulla virkeänä.
Useissa perheissä tilanne onkin se että jos lapsi nukkuu päiväunet päiväkodissa, arki-iltaisin nukahtaminen saattaa olla hyvin haastavaa, kun taas viikonloppuisin rytmi on kunnossa. Toki toisilla lapsilla päiväunet ovat selvästi tarpeelliset, ja rytmi toimii parhaiten silloin kun lapsi on nukkunut päiväunet.
Kenen etua päiväkodin lepohetki palvelee?
Mietitään tilannetta jossa lapsi ei tarvitsisi päiväunia enää ollenkaan, tai jossa nukutut päiväunet aiheuttavat kotona paljon haasteita.
Kuvittele, että sinun pitäisi maata liikkumatta sängyssä 60 minuuttia keskellä päivää, täysin hereillä, eikä sinua väsytä yhtään. Sinulla ei ole kirjaa, ei puhelinta, ei mitään tekemistä. Vain katto tuijotettavana. Aikuiselle tämä olisi oikeasti hyvin haastavaa, mutta monessa päiväkodissa tätä vaaditaan lapsilta päivittäin.
Lapsen näkökulmasta tällainen “pakkomakuutus” on ahdistavaa. Hän makaa sängyssä, kuuntelee toisten lasten hengitystä tai pyörimistä, tarkkailee aikuisia ja yrittää olla liikkumatta. Aika kuluu hitaasti, tylsyys muuttuu turhautumiseksi ja levottomuudeksi, ja siitä saa varmasti negatiivista palautetta. Jotkut lapset kertovat jännittävänsä päivälepoa jo aamulla ja pelkäävät epäonnistumista.
Varhaiskasvatuslaki korostaa lapsen oikeutta yksilölliseen kohteluun ja lapsen edun ensisijaisuutta. Laki velvoittaa huomioimaan lapsen yksilölliset tarpeet ja kehityksen. Miten tämä toteutuu, kun kaikki lapset pakotetaan samaan muottiin unentarpeiden suhteen? Muissa asioissa – ruokailussa, wc-käynneissä, oppimisessa – yksilöllisyys huomioidaan, mutta päiväunien kohdalla se valitettavan usein vieläkin unohtuu.
Perheen näkökulmasta päiväunet päiväkodissa voi olla kuin dominoefekti, joka kaataa koko illan. Ilta on täynnä riehumista, ja nukkumaanmeno kestää pitkään. Sisarusten rytmit menevät sekaisin, kun toinen valvoo myöhään ja pitää kaikkia hereillä päiväunien takia. Vanhempien oma aika – se hetki illalla kun voisi pienen hetken hengähtää – katoaa kokonaan. Aamut alkavat väsyneinä, kiireisinä ja riitaisina, kun yöuni on jäänyt liian vähäiseksi. Kierre on valmis.
Pedagogisesti ajatellen “pakkomakuutus” opettaa lapselle vääriä asioita, eikä sellaiselle oikein löydy mitään perusteita. Se viestii, että aikuisen käsky on tärkeämpi kuin oma keho ja sen viestit. Se kertoo, että sinun tarpeesi eivät ole tärkeitä.
Tämä ei ole lapsen etu edellä toimimista. Tämä on aikuisten työjärjestelyjen asettamista lapsen hyvinvoinnin edelle.
Päiväkodin näkökulma ja haasteet
On tärkeää ymmärtää, että päiväkodin henkilökunnan näkökulmasta tilanne voi olla hyvin haastava. Jokaisen lapsen unentarpeen huomioiminen ja vanhempien toiveiden kuuntelu saattaa vaikuttaa oleellisesti päivärytmiin ja käytäntöihin. On myös huomioitava, että lapsia on ryhmässä paljon, jolloin voi olla vaikeaa pitää kiinni jokaisen perheen toiveista. Jos jokainen vanhempi asettaa toiveen lapsen päiväunilta herättämisajasta minuutilleen, voi se aiheuttaa myös haasteita niille jotka oikeasti tarvitsevat vielä unet. Jatkuva lasten herättely ja päiväunihuoneen oven availu saattaa herättää ne lapset, joiden vanhemmat toivovat lapsen nukkuvan päiväunet. Eli ymmärrettävä on myös, kuinka erilaiset toiveet aiheuttavat myös konkreettisia haasteita ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa.
SAK-aika eli suunnittelu-, arviointi- ja kehittämisaika on päiväkodin henkilökunnalle välttämätöntä. Toiminnan suunnittelu, havaintojen kirjaaminen ja pedagogisen työn kehittäminen vaativat aikaa ilman lapsiryhmää. Lakisääteiset tauot on myös pidettävä, ja henkilökuntaresurssit ovat usein niukat. Jos samassa ryhmässä on vielä 2-5-vuotiaita lapsia, joista osa tarvitsee päiväunia ja osa ei, tilanne muuttuu hyvinkin monimutkaiseksi.
Haasteet ovat todellisia ja vaativat ratkaisuja, ja niitä en halua vähätellä.
Kuitenkin, ”näin on aina tehty” tai “tämä on ryhmämuotoista hoitoa” eivät ole pedagoginen perustelu. Päiväkodit ovat vuosien varrella onnistuneesti uudistaneet monia käytäntöjään – siirrytty yhteisölliseen oppimiseen, otettu käyttöön pienryhmätoimintaa, kehitetty leikkipedagogiikkaa. Miksi päiväunikäytännöt ovat jääneet ajasta jälkeen?
Varhaiskasvattajilla on valtava määrä osaamista ja luovuutta. He osaavat huomioida lasten yksilölliset tarpeet monessa muussa asiassa. Lapsi, joka tarvitsee tukea siirtymätilanteissa todellakin saa yksilöllistä tukea ja apua eri tilanteisiin. Lapsi, joka tarvitsee tukea puheessa, saa avukseen kuvatukikortteja. Lapsi, joka harjoittelee pottailua, saa kaiken avun ja tuen onnistuakseen. Miksi lapsi, joka ei tarvitse päiväunia, ei saisi vaihtoehtoa?
Kyse on viime kädessä tahdosta ja asenteesta. Kun päiväkodin johto ja henkilökunta sitoutuvat lapsen edun mukaiseen toimintaan, ratkaisuja löytyy. SAK-aika voidaan järjestää porrastetusti. Henkilökunnan tauot voidaan ajoittaa eri tavoin. Tilajärjestelyjä voidaan miettiä uudelleen.
Aikuisten työjärjestelyt ovat tärkeitä, mutta ne eivät voi määrittää lasten päivärytmiä. Jos nykyinen systeemi vaatii lasten pitämistä päiväunihuoneissa pitkiä aikoja vastoin heidän tarpeitaan, systeemiä pitää muuttaa, ei lapsia pakottaa siihen sopiviksi.
Tässä vaiheessa on todettava, että on myös useita päiväkoteja joissa on jo erilaisia käytäntöjä lyhyistä lepohetkistä, lukuhetkistä tai muista rauhoittumishetkistä. Osassa levätään hetki satua kuunnellen, osassa piirrellään. On paljon niitä päiväkoteja ja ryhmiä, joissa yksilölliset tarpeet otetaan huomioon! Valitettavan paljon on kuitenkin niitä joissa lapsilta vaaditaan päivälevolla makaamista esimerkiksi 1h ajan tai jopa 1,5h ajan. Tämä on niille lapsille liikaa, jotka eivät unta tarvitse!
Perustelu myös siitä, että jos lapsi kuitenkin nukahtaa, on hän silloin varmasti väsynyt, on hieman ontuva. Kukapa ei nukahtaisi loppujen lopuksi pimeässä odotellessaan minuuttien kulumista?
Yksilöllisyys on mahdollista myös päiväunissa
Hyvä uutinen on, että vaihtoehtoja päiväunille ja yksilöllisten tarpeiden huomioinnille on paljon. Ne vaativat hieman luovuutta ja halua kokeilla uutta.
Monet päiväkodit ovat jo onnistuneesti siirtyneet joustaviin käytäntöihin. Jossain päiväkodissa lapsille jotka eivät enää tarvitse päiväunia, on järjestetty rauhallinen leikkihuone, jossa yksi aikuinen valvoo hiljaista leikkiä. Toisessa päiväkodissa lapset saavat kuunnella yhden sadun omassa sängyssä – ne jotka nukahtavat, nukahtavat, muut saavat nousta sadun jälkeen muihin rauhallisiin puuhiin. Kolmannessa on käytössä ”lukuhetki”, jossa lapset voivat selata kuvakirjoja hiljaa omilla paikoillaan.
Keskeistä on yhteistyö vanhempien kanssa. Avoin keskustelu lapsen unentarpeista, kotona havaituista rytmeistä ja päiväkodin havainnoista luo pohjan yksilölliselle ratkaisulle. Molemminpuolinen ymmärrys auttaa edistämään lapsen etua.
SAK-ajan järjestäminen onnistuu myös toisin. Osa henkilökunnasta voi pitää suunnitteluaikaa aamupäivällä lasten ollessa ulkona, osa iltapäivällä. Pienryhmätoiminta mahdollistaa sen, että yksi aikuinen on lepäämättömien kanssa samalla kun muut valvovat nukkujia. Kyse on organisoinnista ja tahdosta.
Lopuksi,
Lapsen etu edellä – tämä on varhaiskasvatuksen ydin ja lain henki. Silti päiväunien kohdalla tämä periaate unohtuu liian usein.
Vanhempana sinulla on myös oikeus ja velvollisuus puolustaa lapsesi hyvinvointia. Jos lapsesi ei enää tarvitse päiväunia, ota asia rohkeasti puheeksi päiväkodissa. Ehdota konkreettisia vaihtoehtoja, ole rakentava mutta määrätietoinen. Muista: kyse on koko perheenne hyvinvoinnista, ja se on puolustamisen arvoista. Kuuntele ja ole avoin kuulemaan myös päiväkodin näkemys tilanteesta.
Jos tarvitset tukea päiväkodin kanssa keskusteluun tai haluat pohtia lapsesi unitilannetta kokonaisvaltaisesti, olen täällä auttamassa. Whatsapp-tuessa tai Kasvatuspuheluissa voimme yhdessä miettiä juuri teidän perheenne tilanteeseen sopivia ratkaisuja ja valmistautua keskusteluun päiväkodin kanssa.
Jokainen lapsi ansaitsee tulla kohdatuksi yksilönä – myös päiväunien suhteen. Kun päiväkodit ja perheet tekevät yhteistyötä lapsen parhaaksi, löytyy toimivia ratkaisuja, jotka tekevät arjesta sujuvampaa kaikille.
Tutustu Whatsapp-tukeen!
Kaipaatko matalan kynnyksen tukea ja vinkkejä lapsen unitilanteeseen, päiväkotiarkeen tai muuten lapsiperhearjen pyörittämiseen? WhatsApp-tuki on kätevä apu silloin, kun kaipaat nopeita vastauksia mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin tai tarvitset neuvoja erilaisiin tilanteisiin.
Palvelussa saat yhteyden kasvatusalan ammattilaiseen, joka on tukenasi sovitun ajan. Voit laittaa viestiä pienistä haasteista tai kysymyksistä silloin, kun ne ovat ajankohtaisia ja avun saat heti!
