Aamulla pitäisi lähteä päiväkotiin, pyydät lasta pukemaan mutta lapsesi on keskittynyt leikkimään ja tuntuu kuin puhuisit seinille. Pyyntösi vaihtuvat vaatimuksiksi ja lopulta huomaat korottavasi ääntä turhautuneena ja toistavasi käskyjä lukuisia kertoja tuloksetta. Kuulostaako tutulta? Siirtymätilanteet lasten kanssa ovat monille päivän haastavimpia hetkiä, näissä hetkissä tunteet kuumenee kun hommat ei toimi ihan toivotulla tavalla.
Siirtymätilanteilla tarkoitetaan hetkiä, jolloin siirrytään toiminnasta tai paikasta toiseen – aamutoimista päiväkotiin lähtemiseen, leikistä ruokailuun tai ulkoilusta sisälle tulemiseen. Keskivertotilanteessa lapsen päivään mahtuu 15-20 siirtymätilannetta, se on aika paljon! Lapsen kannalta siirtymätilanteet ovat kognitiivisesti vaativia ja emotionaalisesti kuormittavia hetkiä, jolloin tuttu ja turvallinen toiminta pitää lopettaa ja siirtyä johonkin uuteen.
Miksi siirtymätilanteet haastavat lapsia?
Siirtymätilanteet toistuvat lapsiperheissä päivittäin, ja ovat usein juuri niitä hetkiä, jotka aiheuttavat eniten kiukkua ja vastustusta. Ymmärtämällä, miksi nämä tilanteet ovat lapselle haastavia, voit löytää kärsivällisyyttä ja uusia lähestymistapoja arjen sujuvoittamiseen.
Siirtymätilanteiden määritelmä ja yleisimmät muodot
Siirtymätilanteet ovat hetkiä, jolloin siirrytään yhdestä toiminnasta, paikasta tai tilanteesta toiseen. Lapsen arjessa näitä siirtymiä on yllättävän paljon – jopa 15-20 päivässä. Tyypillisiä siirtymätilanteita ovat:
- Kodin sisäiset siirtymät: leikistä ruokailuun, ruokailusta nukkumaan, aamutoimista aamupalalle
- Kodin ja muun maailman väliset siirtymät: kotoa päiväkotiin, kauppaan, harrastuksiin
- Rutiinien muutokset: viikonloput, lomat, vierailut
- Isommat elämänmuutokset: uusi sisarus, päiväkodin aloitus, muutto
Jokainen siirtymä vaatii lapselta sopeutumista ja joustavuutta – taitoja, jotka ovat vasta kehittymässä.
Psykologinen tausta: miksi lapset kokevat siirtymät haasteellisiksi
Lapsen aivot ja kognitiiviset taidot ovat vielä kehitysvaiheessa. Toiminnanohjaus – kyky suunnitella, säädellä toimintaa ja vaihtaa joustavasti tehtävästä toiseen – kehittyy vähitellen lapsuuden aikana. Siirtymätilanteissa lapselta vaaditaan juuri näitä taitoja.
Toiminnan keskeyttäminen on lapselle kognitiivisesti vaativaa. Uppoutuessaan leikkiin lapsi on usein flow-tilassa, josta irrottautuminen on vaikeaa aikuisellekin. Lapsen on myös vaikea ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu, mikä voi aiheuttaa epävarmuutta ja vastustusta.
Tahtoikä voi tuoda mukanaan myös oman lisähaasteensa. Lapsi harjoittelee itsenäisyyttä ja itsesäätelyä ja itsemäärämisoikeutta, ja siirtymätilanteet tuntuvat usein siltä, että joku muu määrää mitä tapahtuu. Tällöin vastustus on osa normaalia kehitystä ja lapsen tapa harjoitella omaa tahtoaan.
Fysiologiset tekijät siirtymätilanteissa
Lapsen käytökseen vaikuttavat merkittävästi myös fysiologiset tekijät. Väsynyt tai nälkäinen lapsi ei yksinkertaisesti kykene joustavuuteen ja itsesäätelyyn samalla tavalla kuin levännyt ja kylläinen lapsi. Tämä selittää, miksi iltapäivän ja illan siirtymät ovat usein päivän haastavimpia.
Ylistimulaatio on myös merkittävä tekijä. Jos lapsi on kokenut päivän aikana paljon aistiärsykkeitä, melua tai sosiaalista kuormitusta, hänen kykynsä käsitellä muutoksia heikkenee. Lapsen kehittyvä hermosto ei vielä pysty käsittelemään yhtä tehokkaasti stressiä ja muutoksia kuin aikuisen.
Kehitysvaiheiden vaikutus siirtymätilanteisiin
Lapsen käyttäytyminen siirtymätilanteissa muuttuu kehityksen myötä. Taaperoilla tahtoikä tuo mukanaan voimakkaan tarpeen kokeilla rajoja ja ilmaista itsenäisyyttä. ”Minä itse” -vaiheessa oleva lapsi haluaa tehdä asiat omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa.
Kielen kehitys vaikuttaa merkittävästi siihen, miten lapsi ymmärtää ohjeita ja pystyy ilmaisemaan tunteitaan. Pienemmät lapset, joiden kielellinen ilmaisu on vielä rajallista, saattavat turhautua, koska eivät pysty selittämään, miksi siirtymä tuntuu vaikealta.
Ajan hahmottaminen kehittyy lapsilla vähitellen. Alle kouluikäisen on vaikea ymmärtää abstrakteja aikakäsitteitä kuten ”kohta” tai ”viiden minuutin päästä”. Tämä selittää, miksi lapsi ei välttämättä reagoi, kun kerrot, että ”kohta lähdetään” – hänen aikakäsityksensä on vielä konkreettinen ja nykyhetkeen sidottu.
Ennakointi ja rutiinit siirtymätilanteiden tukena
Siirtymätilanteet lasten kanssa vaatii kaksi avaintekijää ja nämä nousee ylitse muiden: ennakointi ja rutiinit. Kun lapsi tietää, mitä odottaa ja milloin, hänen on helpompi sopeutua muutoksiin, mikä vähentää kiukkukohtauksia ja tekee arjesta miellyttävämpää koko perheelle.
Rutiinien merkitys siirtymätilanteiden sujuvoittajana
Rutiinit tarjoavat lapselle turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavuutta. Erityisesti tahtoikäiselle, joka aktiivisesti tutkii omaa tahtoaan ja rajojaan, rutiinit tuovat kaivattua rakennetta päivään. Jotta saatte sujuvat siirtymätilanteet – rutiinit on tärkeä osa!
Säännölliset, päivittäin samankaltaisina toistuvat rutiinit auttavat lasta ymmärtämään ajan kulkua ja tapahtumien järjestystä. Kun sama kaava toistuu päivästä toiseen, lapsi oppii tunnistamaan merkit siitä, että siirtymä on tulossa. Tämä vähentää yllätyksiä ja niihin liittyviä tunnereaktioita.
Rutiinit eivät kuitenkaan tarkoita jäykkyyttä. Niissä on hyvä olla sopivasti joustavuutta, jotta ne toimivat erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi viikonloppuisin rutiinit voivat olla hieman erilaisia kuin arkena, mutta perusrakenne pysyy samana.
Ennakoinnin keinot
Ennakointi on tehokas tapa valmistaa lasta tulevaan siirtymään. Kun lapsi tietää etukäteen, mitä on tulossa, hänellä on aikaa sopeutua ajatukseen ja valmistautua muutokseen.
Yksi tärkeimmistä ennakoinnin keinoista on selkeä kommunikaatio. Kerro lapselle etukäteen, mitä tulee tapahtumaan: ”Kymmenen minuutin päästä on aika lopettaa leikki ja siirtyä syömään.” Pienemmille lapsille voi olla helpompi ymmärtää konkreettisempia ilmauksia kuten ”kun tämä leikki on valmis” tai ”syömme sen jälkeen, kun olet rakentanut tornin valmiiksi”.
Ajastimet, tiimalasit ja muut visuaaliset ajanhallinnan apuvälineet ovat erinomaisia työkaluja ennakoinnin tukena. Ne auttavat lasta hahmottamaan aikaa konkreettisesti: ”Kun tiimalasi on tyhjä, on aika lähteä.” Monet lapset reagoivat myönteisemmin ulkoiseen merkkiin, kuten tiimalasin tyhjenemiseen, kuin vanhemman pyyntöön.
Kuvien ja visuaalisten apuvälineiden käyttö
Kuvat ovat tehokas tapa tukea lapsen ymmärrystä päivän kulusta, erityisesti niillä lapsilla, joiden kielellinen kehitys on vielä kesken. Kuvitettu päiväjärjestys tai viikkokalenteri voi olla yksinkertainen piirros tai valokuvasarja päivän tärkeimmistä toiminnoista.
Siirtymätilannekortteja voidaan käyttää yksittäisten siirtymien tukena. Esimerkiksi pukeutumistilanteessa kuvasarja vaatteiden pukemisjärjestyksestä voi auttaa lasta toimimaan itsenäisemmin. Kuvien avulla lapsi voi myös ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu, mikä lisää turvallisuuden tunnetta.
Selkeä ja myönteinen kommunikaatio
Kommunikaation selkeys on olennainen osa sujuvia siirtymätilanteita. Anna lapselle yksinkertaisia ja selkeitä ohjeita, yksi kerrallaan. Sen sijaan että sanoisit ”nyt lopeta leikki, tule syömään ja pese kädet”, pilko ohje osiin: ”Nyt on aika lopettaa leikki. Laitetaan autot laatikkoon.”
Myönteisten ilmaisujen käyttö kieltojen sijaan ohjaa lasta toivottuun käytökseen. ”Kävellään sisällä” on tehokkaampi ohje kuin ”älä juokse”. Myönteinen ilmaisu kertoo lapselle, mitä hänen odotetaan tekevän, ei vain sitä, mitä ei saa tehdä.
Vinkit arjen yleisimpiin siirtymätilanteisiin
Arjessa toistuvat siirtymätilanteet tarjoavat sekä haasteita että mahdollisuuksia. Seuraavassa käymme läpi konkreettisia vinkkejä tyypillisimpiin siirtymätilanteisiin, joita kohtaat lapsesi kanssa.
- Aamutoimet ja kotoa lähteminen: Aamut ovat monessa perheessä päivän haasteellisin aika, kun aikataulut painostavat ja sekä lapset että aikuiset ovat vielä unisia. Toimiva aamurutiini tekee kuitenkin ihmeitä.
- Aamurutiinin rakentaminen kannattaa aloittaa miettimällä, mitkä asiat on välttämätöntä hoitaa ja miten paljon aikaa tarvitaan. Varaa riittävästi aikaa – kiire on suurin stressitekijä aamuissa. Hyvä nyrkkisääntö on lisätä ”normaaliin” aamuaikatauluun vähintään 15-20 minuuttia ylimääräistä, erityisesti pienten lasten kanssa.
- Valmistaudu jo edellisenä iltana: valitse vaatteet, pakkaa reppu, valmista mahdollisesti aamupalaa. Mitä enemmän voit valmistella etukäteen, sitä sujuvampi aamu.
- Esimerkki toimivasta aamurutiinista:
- Herätys: Aloita päivä rauhallisesti, anna lapselle hetki aikaa herätä kunnolla
- Aamupala: Tarjoa yksinkertaisia, terveellisiä vaihtoehtoja
- Peseytyminen ja pukeutuminen: Anna lapsen valita kahden vaihtoehdon väliltä esimerkiksi vaatteensa.
- Lähtövalmistelut: Kengät, ulkovaatteet, reppu – kaikki tietyssä järjestyksessä
- Lähtö: Tietty lähtörutiini (esim. halaus ja ”hyvää päivää” -toivotus)
- Ruokailutilanteiden siirtymät: Siirtyminen leikistä ruokailuun voi olla haastavaa, erityisesti jos lapsi on uppoutunut mielenkiintoiseen toimintaan. Nälkäinen lapsi on myös usein kiukkuinen lapsi, mikä tekee siirtymästä entistä vaikeampaa.
- Ennakoi ruokailuajat niin, että lapsi ei ehdi tulla liian nälkäiseksi. Säännölliset ruoka-ajat auttavat lasta ennakoimaan tulevia siirtymiä.
- Ilmoita lapselle ruokailusta 5-10 minuuttia etukäteen: ”Kohta syömme. Kun olet rakentanut tornin valmiiksi, tulet käsienpesulle.” Tämä antaa lapselle aikaa saattaa leikki sopivaan vaiheeseen.
- Lapsen osallistaminen ruoan valmistukseen voi tehdä siirtymästä houkuttelevamman. Pieni lapsi voi auttaa kattamaan pöytää tai sekoittamaan salaattia. Näin ruokailu ei ole vain keskeytys leikille, vaan mielekäs yhteinen toiminta.
- Nukkumaanmenorutiinit. Nukkumaanmeno on monelle lapselle päivän vaikein siirtymä. Lapsi voi olla yliväsynyt, mikä vaikeuttaa rauhoittumista, tai hän saattaa vastustaa päivän loppumista.
- Rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa on avainasemassa. Aloita rauhoittuminen vähintään 30 minuuttia ennen nukkumaanmenoaikaa vähentämällä valaistusta, lopettamalla aktiiviset leikit ja siirtymällä rauhallisempiin puuhiin.
- Selkeä ja ennakoitava iltarutiini luo turvallisuuden tunnetta. Rutiiniin voi kuulua esimerkiksi iltapala, hampaiden harjaus, iltapesut, iltasatu ja nukkumaan käyminen – aina samassa järjestyksessä.
- Esimerkki toimivasta iltarutiinista:
- Iltatoimet: Hampaiden harjaus, iltapesut, yövaatteiden pukeminen
- Rauhoittuminen: Rauhallinen leikki, lukeminen tai jutteleminen
- Iltasatu: Sama aika ja paikka joka ilta
- Nukkumaanmeno: Tietty nukkumaanmenorituaali (esim. peitto, unilelu, suukko)
- Siirtymät ulkoa sisälle ja toisinpäin. Sisälle ja ulos siirtyminen tuo mukanaan omat haasteensa. Vaatteiden pukeminen ja riisuminen vaativat kärsivällisyyttä sekä lapselta että vanhemmalta.
- Tee siirtymistä mielekkäitä ja houkuttelevia. Kerro lapselle etukäteen, mitä ulkona tehdään: ”Mennään ulos, siellä voit ajaa pyörällä!” tai ”Kun tulemme sisälle, leivomme yhdessä!”
- Pukemisen ja riisumisen voi tehdä hauskemmaksi tekemällä siitä leikin. Pukemisen voi yhdistää laululeikkiin tai siitä voi tehdä kilpailun: ”Katsotaan, ehditkö pukea ennen kuin lauluni loppuu!”
- Vaatteiden järjestäminen loogiseen järjestykseen helpottaa pukemista. Kuvat, jotka osoittavat pukemisjärjestyksen, auttavat lasta toimimaan itsenäisemmin. Pienemmän lapsen kohdalla toimii hyvin ”vaatejono” – aseta vaatteet lattialle siinä järjestyksessä, missä ne puetaan päälle.
Lapsen kehitystason huomioiminen siirtymätilanteissa
Siirtymätilanteiden sujuvuus riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin aikuinen osaa huomioida lapsen kehitystason ja yksilölliset tarpeet. Kun odotukset, ohjeet ja tuen määrä sovitetaan lapselle sopivaksi, vähenee turhautuminen molemmin puolin.
Lapsen ikätason mukaiset odotukset
Eri-ikäisiltä lapsilta voidaan odottaa erilaista osaamista siirtymätilanteissa. Odotukset on tärkeää pitää realistisina, jotta sekä lapsi että vanhempi voivat kokea onnistumisia.
1-2-vuotiaat:
- Tarvitsevat paljon aikuisen ohjausta ja fyysistä apua
- Hyötyvät yksinkertaisista, yhden askeleen ohjeista
- Reagoivat hyvin rutiineihin ja toistuvuuteen
- Nauttivat leikkisistä siirtymistä (laulut, hassuttelu)
3-4-vuotiaat:
- Alkavat harjoitella perustaitoja itsenäisemmin (pukeminen, WC-käynnit)
- Pystyvät noudattamaan 2-3 askeleen ohjeita
- Kaipaavat vielä selkeitä rutiineja ja muistutuksia
- Voivat osallistua siirtymien suunnitteluun (esim. vaatteiden valinta)
5-6-vuotiaat:
- Suoriutuvat monista perusasioista itsenäisesti
- Ymmärtävät paremmin syy-seuraussuhteita
- Pystyvät hallitsemaan tunteitaan paremmin pettymystilanteissa
- Hyötyvät selityksistä ja perusteluista
Yksilöllisyyden huomioiminen
Lapset ovat yksilöitä, joiden temperamentti, vahvuudet ja haasteet vaihtelevat suuresti. Yksilöllisyyden huomioiminen siirtymätilanteissa auttaa löytämään toimivia keinoja juuri sinun lapsellesi.
Temperamenttierot vaikuttavat siihen, miten lapsi reagoi muutoksiin. Jotkut lapset ovat luonnostaan joustavia ja sopeutuvat helposti, kun taas toiset reagoivat voimakkaammin ja tarvitsevat enemmän aikaa sopeutumiseen.
Erityisherkkien lasten tukeminen siirtymissä vaatii erityistä ymmärrystä. Erityisherkät lapset saattavat kuormittua helpommin aistiärsykkeistä ja sosiaalisista tilanteista. He hyötyvät erityisesti ennakoinnista, riittävästä ajasta ja rauhallisesta ympäristöstä siirtymien aikana.
Itsenäistymisen tukeminen siirtymätilanteissa
Siirtymätilanteet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia tukea lapsen itsenäistymistä. Sopiva määrä vastuuta ja vapautta vahvistaa lapsen uskoa omiin kykyihinsä.
Valintojen tarjoaminen lapselle antaa hänelle tunteen kontrollista, mikä voi vähentää vastustusta. Valintoja kannattaa kuitenkin rajata kahteen tai kolmeen vaihtoehtoon, jotta lapsi ei ylikuormitu. ”Haluatko pukea ensin paidan vai housut?” on toimivampi kysymys kuin ”Mitä haluaisit pukea päällesi?”
Kiireettömyys ja kärsivällisyys ovat itsenäistymisen tukemisessa avainasemassa. Anna lapselle riittävästi aikaa harjoitella taitoja, vaikka se välillä tuntuisikin hitaalta. Kun lapsi saa yrittää rauhassa, hän oppii luottamaan kykyihinsä.
Lopuksi
Siirtymätilanteet ovat merkittävä osa lapsiperheen arkea ja samalla mahdollisuuksia oppia tärkeitä taitoja. Onnistunut siirtymä rakentuu kolmen peruspilarin varaan: ennakointi, selkeät rutiinit ja lapsen kehitystason huomioiminen. Muista, että johdonmukaisuus ja kärsivällisyys kantavat pidemmälle kuin yksittäiset niksit. Anna lapsellesi aikaa harjoitella siirtymätilanteita ja muista, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa.
Valitse tänään 1-2 vinkkiä, joita kokeilet seuraavassa haastavassa siirtymätilanteessa perheessänne. Pohdi, mitkä siirtymätilanteet ovat juuri teidän perheessänne haastavimpia, ja keskity erityisesti niihin. Kirjaa ylös, mitkä keinot toimivat lapsesi kanssa, ja muokkaa niitä tarpeen mukaan. Muista, että muutos vaatii aikaa ja toistoja – anna siis itsellesi ja lapsellesi aikaa oppia uusia tapoja.
Jos koet, että siirtymätilanteet ovat perheessäsi erityisen haastavia, Kasvatin henkilökohtaiset konsultaatiot voivat auttaa löytämään juuri teidän perheellenne sopivat ratkaisut. Tahtoiän avaimet -paketti tarjoaa lisää työkaluja haastaviin hetkiin tahtoikäisen kanssa, ja Kasvatin verkkokaupasta löydät toimintakuvia, jotka helpottavat siirtymätilanteita visuaalisin keinoin. Tutustu myös Rakenna rajat –luentoon!
Tutustu uuteen luentoon!
Rakenna rajat – johdonmukainen kasvatus -luennolla kerron sinulle milloin rajoista on oikeasti pidettävä kiinni, ja miten se onnistuu. Mitkä ovat ne tehokkaimmat keinot joilla onnistut pitämään johdonmukaisen linjan, ja näin SEKÄ autat lasta hänen kehityksessä ETTÄ myös helpotat arkisia haastetilanteita? Entä milloin ja missä tilanteissa on ihan ok joustaa?
Luento on katsottavissa HETI!
